Kennel Nouvei: marraskuuta 2011

Laitetaanpa tänne aluksi kuitenkin pari vanhaa kuvaa, mitkä löysin.

Trixie 1 v, TollerShow 2008

14.2.2010 ystävänpäivälenkki sukulaisten kanssa

vasemmalta: tytär Hertta, isä Onni, emä Cessi ja tytär Trixie

Trixie nauttii lumesta (tammikuu 2011)

Trixie on viime kuukausien aikana saanut jonkinlaisen uuden kipinän agilityyn. Ehkä muutaman kuukauden pakollinen tauko alkuvuodesta teki terää. Minulta murtui ennen joulua 2010 hevostelussa vasemman pikkurillin viimeinen nivel ja lääkäri laittoi käteen lastan 3 viikoksi. "Sitä ei voi leikata" oli hänen mielipiteensä. Kun lasta poistettiin, sormi roikkui edelleen samassa ikävässä asennossa. "Ei voi mitään" oli lääkärin kommentti. Vaihdoin lääkäriä, joka leikkasi sormen tammikuun lopussa 2011. Ikävä kyllä leikkaus olisi pitänyt heti tehdä, koska lopputulos ei nyt kuitenkaan ole mikään erityisen hyvä. Joka tapauksessa Trixie on löytänyt varmuutta ja innokkuutta lajia kohtaan ja vauhtikin on sen myötä lisääntynyt. Olemme tämän syksyn aikana osallistuneet oman seuran epävirallisiin agilitykisoihin aktiivisesti ja pari kertaa ollaan päästy palkintopallillekin. Kisoissa Trixie on ehkä vähän hämillään ja siellä sitten vauhti hiipuu välillä. Viime viikolla meillä oli eka kertaa pöytä radalla. Tuomari seisoi pöydän vieressä ja otti aikaa piippaavan kellon kanssa. Kun 5 sek oli kulunut ja saatiin lupa jatkaa, Trixie jäi häntä heiluen katselemaan tuomaria toiset 5 sek. Nämä olivat kalliita sekunteja ja aiheuttivat pienen ajanylityksen, mutta tultiin kuitenkin 3:ksi. Olen vihdoinkin päättänyt hankkia lisenssin ensi vuodeksi ja sitten täytyy jo uskaltaa lähteä virallisiin kisoihin.

Tokoilut menevät vähän vaihtelevasti. Seuraaminen on meillä se ikuisuusongelma, liikaa väljyyttä. Se vaikuttaa myös muihin liikkeisiin. Pari tokokoetta olemme käyneet tämän vuoden aikana, tulokset AVO3 ja AVO2.

Pentukuume

Viime vuonna alkoi pikkuhiljaa hiipiä ajatus pienestä tollerinpennusta. Ja kun pentukuume iskee, siitä ei pääse eroon muuta kuin hankkimalla se pentu. Halusin monipuolisen harrastuskoiran, jolta löytyisi myös riistaintoa, joten kriteerinä oli, että vanhemmat ovat ainakin läpäisseet taipparit! Sitten löytyi Ainstainin kennel, johon odotettiin vauvoja syntyväksi helmikuussa 2011. Kävimme vierailulla kasvattajan luona jo kuukautta ennen pentujen syntymää. 16.2.2011 syntyi sitten Ainstainin kenneliin B-pentue. Meidän tuleva tyttönen oli työnimeltään Pingu, nykyään Tessa ja virallinen nimi on Ainstainin Bufferi Täynnä.

Odottavan aika on pitkä. Kasvattaja oli kuitenkin laittanut kameran suuntaamaan pentulaatikkoon, joten mekin pääsimme seuraamaan omalta kotikoneelta, että mitä siellä tapahtuu. Oli tosi kivaa seurata miten pennut kasvavat ja kehittyvät.

Tässä Tessa-neiti on 5 viikon ikäisenä:

Lomamatka Egyptiin

Meillä oli muutakin kivaa odotettavissa maaliskuun lopulle: lomamatka Hurghadaan, Egyptiin. Kevät-talven rauhattomuudet Egyptissä aiheutti kuitenkin sen, että matkatoimistot keskeyttivät matkajärjestelyt sinne. Meidän matka oli ostettu jo joulukuussa 2010 ja lähtö piti olla maaliskuun puolessa välissä. Se siirtyi loppujen lopuksi vain viikolla eteenpäin ja päästiin lähtemään sinne ensimmäisellä koneella, mikä Suomesta lensi sinne. Jotkut pitivät meitä hulluina, kun uskalsimme lähteä. Trixie vietiin Kustaviin hoitoon ja sitten auton keula kohti Vantaata tervehtimään pentuja, kun nyt sopivasti sinne päin oltiin menossa. Tässä vaiheessa ei vielä tiedetty mikä pentu tulee meille. Pentutestaaja oli tulossa seuraavalla viikolla testaamaan pennut.

Yövyimme Helsingissä ja aamulla lähti lento Egyptiin.

Hotellimme

Hotellin sisäpiha

Siivoojilla oli hauska tapa tehdä erilaisia
hahmoja pyyhkeistä sängyn päälle.
Joka päivä löytyi uusi taideteos.

Kauppiaat olivat tosi aktiivisia, tulivat jopa naapuriliikkeeseen palvelemaan, ellei omassa liikkeessä ollut asiakkaita. Joskus kaupustelu meni rasittavaksi pakkomyynniksi.

Tyypillinen "maustekauppa". Myyjä luetteli myytäviä
mausteita: mm pippuria, chiliä, sahramia ja viagraa (!)

Snorklausta Punaisella merellä
Mahtava kokemus ensikertalaiselle. Kirkas vesi, värikkäitä kaloja ja koralliriuttoja. Retkellä oli suomalainen opas mukana. Ajoittainen kova tuuli oli miinusta. Se tuntui erityisen kylmältä auringonpolttamalla iholla.

Taksilla oli aika edullista ajaa ja niitä oli PALJON. Välillä tunti, että suurin osa autoista oli juuri takseja. Kuskit tööttäsivät jokaisin turistin kohdalla merkiksi, että "tarvitko kyydin?". Kadulla oli siis aikamoinen melu. Menimme El Sakalan kaupunginosaan taksilla ja saimme aika sekopäisen kuljettajan, joka pisti musiikin täysille ja jammaili innoissan molemmat kädet irti ratista!

Paikallinen putiikki

Muuttokuorma, kaatopaikka vai kirpputori?

Mönkijäsafari aavikolla

Aluksi kiersimme mönkijöillä pientä rengasta, että kaikki saivat tuntuman tästä ajopelistä. Sitten lähdettiin jonossa menemään aavikolle.

Huivi ja aurinkolasit käskettiin ottaa mukaan
suojaamaan kasvoja hiekanpölyltä.

Pääsimme vierailemaan beduiinikylään, missä oli aika alkeelliset olot. Ei ihan viiden tähden hotelli...

Makuuhuone

Keittiö

Pääsimme ratsastamaan kameleilla, polttamaan vesipiippua ja syömään lounasta. Lounasseurana oli kylän kissa, joka ihan kiitettävästi kerjäsi ruokaa. Ruoka maistui, kunhan ei kovin tarkkaan alkanut miettimään hygieniaa ym. hömppää.

Eräs rouva teki meille leipää, mikä oli itse asiassa hyvää.
Polttopuita täällä ei käytetty vaan sen sijaan kuviattua kamelinkakkaa.

Takaisin Suomeen

Kun palasimme Suomeen ja olimme vielä lentoasemalla, kasvattaja soitti ja kertoi pentutestausten tuloksista. Sitten alkoi ankara miettiminen ja pohtiminen, että kumpi hänen ehdottamista pennuista tulisi meille. Lopulta päädyin "Pingu" -tyttöseen (josta tuli sitten Tessa). Samana viikonloppuna kävimme taas moikkaamassa pentuja ja tällä kertaa siellä oli myös muita pennunostajia ja pääsimme vähän tutustumaan heihin.

8.4.2011 saimme vihdoinkin hakea Tessan kotiin. Tulomatkalla hän oli reippaana auton takapenkillä tyttären ja hänen kaverinsa kanssa. Trixie oli myös päässyt mukaan hakureissulle.